Saitko uuden työn ja uskot, että juuri sinun kohdallasi rekrytoijan arviointikyky petti? Pelkäät ettet ole tarpeeksi hyvä? Näiden ajatusten kohdalla voidaan puhua huijarisyndroomasta.
Työelämässä huijariksi itseään luuleva on yleensä osaava ja tunnollinen työntekijä, jonka usko omiin kykyihin ei ole aivan realistisella tasolla. Hän pyrkii viimeiseen asti välttämään epäonnistumista, mikä voi johtaa ylisuorittamiseen, uupumiseen tai urakehityksen pysähtymiseen.
Huijarisyndrooma on sisäinen tunne, ettei kaikista omista onnistumisista huolimatta usko oikeasti osaavansa. Sitä ikään kuin odottaa koko ajan, milloin muut huomaavat saman.
Huijarisyndrooma ei ole sairaus, psyykkinen häiriö tai edes diagnoosi vaan haitallisten ajattelu- ja toimintatapojen summa. Huijarisyndroomasta kärsivä ei huijaa muita vaan hänellä on voimakas sisäinen kokemus omasta osaamattomuudestaan, vaikka muut ympärillä ovat asiasta eri mieltä. Pelätty “osaamattomuuden paljastuminen” vie voimia ja aiheuttaa usein ahdistusta.
Huijari tyypillisesti myös vähättelee onnistumisiaan ja omat epäonnistumiset todistavat hänelle, että hän ei todellakaan osaa mitään. Henkilö on usein avoin asiasta lähipiirilleen ja ihmettelee, miksei muut näe samaa.
Huijarisyndrooma ruokkii itse itseään
Huijarisyndrooma -termin kehitti psykologi, terapeutti ja tutkija Pauline Rose Clance 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Hän huomasi hoitamissaan ihmisissä vahvan osaamattomuuden kokemuksen, joka ei sopinut yhteen todellisuuden ja ympäristön palautteen kanssa.
Vaikka huijarisyndroomasta kärsivä on tietoinen, että jokainen välillä epäonnistuu, hän ei kykene soveltamaan tätä tietoa itseensä. Hän ei siedä epäonnistumista ja usein välttelee sitä kaikin keinoin, mikä lisää ahdistusta.
Jatkuvan huolehtimisen ja pelottavien tilanteiden välttely alkaa kiertämään kehää. Ilmiö syntyy sopeutumisen seurauksena uhkaavaksi koettuun ympäristöön ja käynnistää tunteiden sekä käyttäytymisen kehän, joka ruokkii itse itseään.
Huijarisyndrooma on samaa sukua kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko. Se ei ole psyykkinen häiriö, sairaus tai diagnoosi vaan ajattelu- ja toimintatapojen kokonaisuus, jonka avulla henkilö yrittää pitää ahdistustaan kurissa.
Huijarisyndroomaan tehoaa usein samanlaiset keinot kuin edellä mainittuihin: itsehoito, vertaistuki ja terapia. Huijarisyndrooman kanssa kamppailevan on hyvä olla tietoinen, mistä oireilussa on kyse ja miten se vaikuttaa.
Miten huijarisyndroomasta pääsee eroon
Kun huomaa, että omaan toimintatapaan ja ajatusmallin pitäisi tehdä muutoksia, ollaan tien risteyksessä: yksi polku näyttää samanlaiselta kuin mitä pitkin on kuljettu. Toinen polku on myös kivikkoisen näköinen aluksi, mutta horisontissa näkymä on seesteisempi. Toisinaan ei ole muuta tietä, kuin kohti muutosta.
Kun teemme asioita eri tavalla, voimme odottaa toisenlaista lopputulosta. Muutokset ovat kuitenkin aina epämiellyttäviä, koska olemme oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Saattaisit tykätä: Hiljaiset loparit auttaa asettamaan rajoja
Vertaaminen muihin muuttaa ajattelutapaamme
Altistumme arvioinnin kohteeksi olemiselle lapsuudesta saakka. Meitä lokeroidaan, numeroidaan ja vertaillaan. Haluamme kuulua joukkoon, koska olemme laumaeläimiä ja lauman ulkopuolelle jääminen tuntuu ahdistavalta. Vertailu jatkuu kouluvuosien jälkeen työelämässä, sosiaalisessa mediassa, vapaa-ajalla -joka puolella.
Itsensä vertaaminen muihin voi aiheuttaa häpeää ja ahdistusta. Pitkään jatkuessaan muihin vertaaminen muuttuu automaattiseksi sisäiseksi arvosteluksi. Silloin itsensä ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä ei enää tarvita.
Riittämättömyyden tunne saattaa voimistua ja kroonistuessaan se näyttäytyy usein joko jatkuvalla suorittamisella tai kaikesta katoaa motivaatio täysin. Motivaation hiipuessa voi tuntua, ettei kannata enää yrittää kun muilla menee jo niin hienosti. Ylisuorittaja puolestaan kokee olevansa aina yhden askeleen jäljessä, eikä pysty pysähtymään.
On tärkeää hyväksyä se, että kaikki tekevät asioita eri tahdissa, koska olemme kaikki erilaisia.
Vinkkejä huijarisyndroomasta irti päästämiseen
Huijarisyndrooma on kuin se kurja ex-puoliso, joka yrittää vielä eron jälkeen latistaa sinua, uskotella ettet ole tarpeeksi hyvä ja yrittää verrata sinua muihin. Jotta hän ei olisi jatkossa kutsumaton vieras ajatuksissasi, nämä harjoitukset auttavat sinua saamaan lisää etäisyyttä välillenne.
Kun huomaat vertaavasi itseäsi muihin ja tunnet muutosta olossasi, huijarisyndroomasi on kulman takana.
Pohdi seuraavia asioita ja kirjoita vastaukset ylös niin tarkasti kuin tällä hetkellä pystyt:
- Miksi minulle on tärkeää verrata itseäni muihin?
- Millä muilla tavoin voin tuntea itseni arvokkaaksi kuin suorittamalla?
- Mitä olen tehnyt omien tavoitteideni eteen?
- Minkälaisia asioita haluan edistää omassa elämässäni?
Tunnista erilaiset tilanteet, joissa huijarisyndroomasi nostaa päätään:
- Anna ajatusten tulla ja muistuta itseäsi, ettei kriittiset ajatukset ole totta vaan huijarisyndrooman puhetta.
- Opettele ottamaan positiivista palautetta vastaan. Kirjoita ne ylös ja palaa niihin heikkoina hetkinä huijarisyndrooman nostaessa päätään.
- Olemme kaikki keskeneräisiä. Pohdi miten pystyisit sietämään paremmin omaa keskeneräisyyttäsi.
- Panosta työn aikatauluttamiseen ja suunnittelemiseen.
- Harjoittele omien rajojen asettamista esimerkiksi hiljaisten lopareiden muodossa.
- Pyydä apua matalalla kynnyksellä.
- Kerro läheisillesi riittämättömyyden tunteistasi ja itsellesi asettamista vaatimuksista.
Meidän ajatukset, tunteet ja toiminta ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Voimme vaikuttaa meidän ajatuksiin ja tunteisiin muuttamalla omia toimintatapoja. Vastaavasti muokkaamalla miten ajattelemme asioista, voimme vaikuttaa omiin tunteisiin ja muuttaa käyttäytymistä.
Saattaisit pitää: Työstressin varoitusmerkit ja hoito