Mitä seuraa kun lopettaa toistuvan ylisuorittamisen töissä ja tekee juuri ne asiat, jotka töissä vaaditaan?
Hiljaisissa lopareissa ei ole kyse oikeista lopareista eli irtisanoutumisesta. Hiljaiset loparit tarkoittaa sitä, että lopettaa ylimääräisten työtuntien ja ylimääräisten työasioiden tekemisen. Termi hiljaiset loparit on käännös englannista quiet quitting.
Kyse on ennen kaikkea rajojen asettamisesta, mikä voi ylisuorittamiseen taipuvaiselle olla haastava paikka. Minulle se oli ainakin juuri sitä.
Hiljaisten lopareiden ottaja ymmärtää, että töihin ei enää laiteta sitä 100% energiasta ja tarmosta, jolloin vapaa-alalle jää pelkät höyryt. Työnsä tekeminen työajalla ja vaadittujen asioiden tekeminen työajan puitteissa on täysin riittävää.
Harva työnantaja maksaa myöskään lisäkorvausta työntekijöille, jotka vapaaehtoisesti suostuvat lisätöihin tai -projekteihin omien työtehtäviensä ohessa.
Suorittavassa työssä asia on hieman toista luokkaa. Siinä ei oikein hiljaisia lopareita oteta vaan sitä joko tehdään tai ei tehdä. Asiantuntijatyössä asia on kuitenkin relevantti.
Monet ylisuorittavat ja uupuvat työelämässä erilaisista syistä. Juuri alalleen valmistuneet tai työpaikkaa vaihtaneet kokevat usein suurempaa tarvetta näyttää osaamisensa ja olevansa palkkaamisen arvoisia. He kärsivät muita tyypillisemmin huijarisyndroomasta.
Huomaako kukaan, jos työpaikalla joku tekee hiljaisia lopareita?
Totuus on kuitenkin se, että terveys on työelämää tärkeämpää. Tuskin saan vastaväitteitä.
Työpaikalla ketään ei kiinnosta, jos pyörittelet työasioita mielessäsi päivän päätteeksi ja sunnuntaisin stressaat tulevan viikon paineita. Tämä kaikki uuvuttaa vain sinua.
Työnohjauksissa monet eri alan ammattilaiset ovat jääneet pohtimaan huomaisiko oikeasti kukaan, jos 100%:n sijaan tekisikin työnsä 70-80%:n teholla. Yleensä kukaan ei huomaa mitään, mutta se tuntuu heti omassa jaksamisessa.
Yksi ohjattavista kuvasi hyvin, miten hän huomasi olossaan samantien muutokseen, kun sai lähdettyä tauolle saavuttamastaan flow-tilasta huolimatta. Jo muutaman minuutin tauko työtehtävistä kirkasti ajatuksia ja kevensi työpäiviä. Hän huomasi muutoksen työpäivien lisäksi myös heti kotiin palattuaan kun energiaa oli muuhunkin kuin palautumiseen.
Myös työnantajan näkökulmasta on tärkeää, että työntekijä palautuu.
Aina löytyy myös niitä työntekijöitä, jotka tuntuvat olevan ikuisia duracell-pattereilla käyviä, väsymättömiä ahertajia, jotka nauttivat siitä mitä enemmän tekemistä heillä on työpäivän aikana. Jos tämä ei tunnu luonnolliselta, se on tärkeää tiedostaa ja hyväksyä. Olemme kaikki erilaisia myös työelämässä.
Quiet quitting vangitsee työelämän ikuisuusongelman
Tuntuu että suomalaisissa työyhteisöissä palaa suurella liekillä yhä ylisuorittajia korostava työkulttuuri. Kun quiet quitting ensi kertaa alkoi nousta Suomessa otsikoihin, se herätti monissa ristiriitaisia tunteita. Osa ajatteli kyseessä olevan jonkinasteinen töistä lusmuilu, laiskuus, perustöistä kieltäytyminen tai töitä välttelevä asenne.
Työntekijä saattaa suurestikin nauttia työstään ja toteuttaa hiljaisia lopareita samalla. Näin toimiessaan hän varmistaa jaksavansa työssään myös tulevaisuudessa.
Rajojen vetäminen on usein haastavaa, koska monilla on tarve miellyttää muita ja olla joustava.
Ymmärrettävää. Tuntuuhan usein pahalta kieltäytyä jostakin ja se voi tuoda syyllisyyden tunteita, ainakin ensimmäisillä kerroilla, kunnes huomaa kieltäytymisten pitkäkestoisemmat vaikutukset. Oma aika ja energia ei vain riitä kaikkeen, eikä pidäkään.
Kun omaa käytöstä tulisi alkaa rajaamaan, ollaan erilaisen asian äärellä. Se voi tuntua vieläkin vaikeammalta kuin asettaa muille rajoja. Helposti voi ajatella, että jaksaa ja ehtii vielä tehdä tietyn asian vaikka todellisuudessa olisi parempi jättää ne tekemättä tai siirtää myöhemmäksi. Hyvänä esimerkkinä taukojen pitäminen tai ennemminkin pitämättä jättäminen.
Jos töissä on flow-tila päällä ja on täysin uppoutunut käsillä olevaan työtehtävään, siitä voi olla erityisen vaikea irrottautua. Mikä avuksi? Irrottautumisen opettelu, niin pahalta kuin se voi kuulostaakin. Aivomme tarvitsevat taukoja.
Pidämme valitettavasti itse yllä ajatusta siitä, että olisimme korvaamattomia kun vain teemme hieman enemmän ja osallistumme hieman useammin ylimääräisten työtehtävien tekemiseen. Valetta.
Kaikki työntekijät ovat tuskallisen helposti ja nopeasti korvattavissa vaikka se vähän työnantajan kukkarossa tuntuukin. Työnantaja palkkaa sitten vain sen seuraavaksi parhaimman vaihtoehdon, jotta työt jatkuvat.
Työnantaja ei lähde ketään nostelemaan sängyn pohjalta, jos työntekijä on sinne valahtanut yrittäessään olla muita parempi, nopeampi, tehokkaampi ja korvaamattomampi. Ihmissuhteet työelämän ulkopuolella ovat äärimmäisen tärkeitä. Korvaamattomia. Läheiset ovat niitä ihmisiä, jotka aidosti välittävät ja ovat tukena kun elämä kaataa kuraa niskaan.
Jos antaa kaiken työlleen ja oma identiteetti ja ihmisarvo alkaa rakentua sen ympärille, mitä tapahtuu kun työt loppuvat?